Viimeisessä Ajokoiramieslehdessä (6/08) Riistapäällikkö Jyri Rauhala laajassa artikkelissaan (Metsäjänis ja Riistakolmiot) kirjoitti mm. seuraavia asioita: ”Keskeinen asia ajokoiraharrastuksen jatkuvuuden kannalta on se, että ajettavaa riittää” / ”Kolmiolaskentojen perusteella tiedetään, että metsäjäniksen kanta on havaittujen jälkitiheyksien perusteella vähentynyt” / ”…jälkitiheydet ovat viimeisen laskennan mukaan selvästi pienemmät kuin aiempina vuosina keskimäärin.” / ”Metsäjänistä koskevaa keskustelua ei ole mielestäni käyty viime aikoina riittävästi” / ”Olisiko siirryttävä yleensäkin pienriistaa edes vähän enemmän huomioivaan tarkasteluun? Mitä teemme jos jäniskanta jostain syystä osoittaakin entistä huonompaa kehitystä tulevaisuudessa?” / ”Riistaeläinkantojen vaihteluihin ja muuhunkin kehitykseen vaikuttavat useat tekijät…pienpetojen pyynnin tehostaminen…”. Samassa lehdessä Marja Isomursu (tutkija Evira / Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksiköstä, Oulusta) kirjoitti artikkelissaan ”Jänisten tautitilastoja” mm. seuraavia huomionarvoisia asioita: ”Esimerkiksi nääntyneellä jäniksellä voi olla runsaasti suolistoloisia, mutta joskus on vaikea sanoa, kumpi tuli ensin, nälkiintyminen vai paha loistartunta. Yleisimmin kuolinsyyksi paljastui loistartunta (28%)” / ”Nääntyneitä, joilla on yleensä myös paljon suolistoloisia, oli 10 %. Näitä tavataan yleensä kevättalvella.” / ”Pari sienitartuntaa eli aspergilloosia todettiin. Aiheuttaja on Aspergillus fumigatus –sieni. Aspergilloosi on myös talvelle ja kevättalvelle tyypillinen”.

Kahdesta edellisestä kahden eri kirjoittajan mielipiteistä koskien metsäjäniskantoja voi vetää johtopäätöksen, että yksittäinen metsästäjä sekä metsästysseurat voivat tehokkaasti vaikuttaa metsäjäniskantoihin vain pienpetojen pyynnin lisäämisellä sekä jänisten monipuolisella talviruokinnalla. Metsänhoidollisiin vaikutuksiin yksittäinen metsästäjä saatikka seurat eivät voi vaikuttaa lähestulkoon olleenkaan, sillä maanomistajat itse päättävät millaista kasvustoa sekä puustoa heidän metsissään kasvaa. Jää siis jäljelle vain tehokas pienpetojen pyynti sekä jänisten monipuolinen talviruokinta!

Laajan ystäväpiirin ansiosta vierailen ”vierasluvalla” usein eri metsästysseurojen alueilla Etelä-Suomessa ja olen laittanut merkille, että jänisten talviruokinta on lähestulkoon jokaisessa seurassa lähes olematonta. Jänisautomaatteja saatikka jäniksille tarkoitettuja riistapeltoja kohtaa harvoin, lähes koskaan ja mielestäni se on hyvin huolestuttavaa. Antoihan Marja Isomursu (tutkija Evira / Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksiköstä, Oulusta) mielestäni artikkelissaan selvästi ymmärtää, että nälkiintynyt jänis on alttiimpi erilaisille sairauksille ja siksi tehokas jänisten talviruokinta varmasti vaikuttaisi jäniskantoihin kohentavasti, mikäli sitä yksittäisten metsästäjien sekä metsästysseurojen toimesta tehtäisiin. Erityisesti korostan, että tehokasta jänisten talviruokintaa ei ole se, jos joskus viedään metsään muutama heinäpaali jonkun kuusen alle. Jäniksille tulee tarjota mahdollisimman monipuolista ravintoa mahdollisimman monesta eri ruokintakohteesta: suolattuja lehtikerppuja, kauraa, rehukaalia sekä hyvin suolattua heinää yhdistettynä (mikäli maanomistajat sallivat) haapojen laajamittaiseen kaatamiseen. Kun jänisautomaattien viereen vielä lisätään jäniksille erittäin tarpeellinen suolakivi yhdistettynä kaikkeen edellä mainittuun, vasta silloin voidaan puhua tehokkaasta jäniksen talviruokinnasta. Jänisten ruokintapaikat tulee myös valita huolella, että niistä ei muodostu pienpetojen saatikka kanahaukkojen ”ruoka-aittoja”.

Mutta pelkkä tehokas jänisten talviruokinta ei vielä riitä, sillä vaikka siinä onnistuttaisiinkin, kerää runsaat jäniskannat alueille myös pienpetoja ja siksi jänisten ruokinta yhdessä pienpetojen pyynnin kanssa tuo parhaan mahdollisen lopputuloksen. Eliminoimalla jänisten viholliset (pienpedot) sekä pitämällä jänikset hyväkuntoisina, ne varmasti lisääntyvät ja näin tuottavat jänistä ajattavalle Suomenajokoiran ystävälle hyvin mielenpainuvia elämyksiä metsästysreissuillaan. Jokainen Suomenajokoiran innokas harrastaja tietää, kuinka hienoa on päästää oma koira hihnasta hakemaan alueelle, jossa tietää olevan runsaan jäniskannan. Runsas jäniskanta kun takaa sen, että ei tarvitse railakasta ajoa pitkään odottaa, mikäli ajokoiralla vietit ovat yhtään kohdallaan.

Ja sitten kirjoitukseni varsinainen lopputiivistelmä sekä haaste metsästysseuroille: Eikö nyt viimeistään tulisi päästää seuroihin innokkaita pienpetojen pyytäjiä sekä riistanhoitajia ja liika varovaisuus tuntematonta seuraan hakijaa kohtaa tulisi heittää ”romukoppaan”. Jos metsästysseurojen tämän hetkiset jäsenet eivät suorita tehokasta jänisten talviruokintaa saatikka pyydä riittävän tehokkaasti pienpetoja, eikö silloin tulisi seuroihin saada ”uutta verta”, joka sitoutuisi tekemään edellä mainitut asiat! Ehdotukseni kaiken edellä mainitun perusteella onkin jonkinlainen koeaika uusien jäsenten suhteen sekä mahdollinen erikoislupa vain pienpetojen pyyntiin, jonka edellytyksenä olisi jänisten tehokas talviruokinta (jänisautomaatit sekä riistapellot).

Mielestäni eteläisen Suomen surkeisiin jäniskantoihin ehdottomasti ovat syyllisiä metsästysseurat, jotka laiminlyövät vastuunsa koskien riistanhoitoa. Itse tiedän tämän valitettavan omakohtaisesti: Vaikka olen kerran voittanut Ruokolahti – Imatran Riistanhoitoyhdistyksen riistanhoitopalkinnon (tein eniten riistanhoitoa), sekä useina vuosina tullut kolmen parhaan joukkoon (rakensin itse ja ylläpidin n. 20:tä jänisruokintapaikkaa, tein riistapeltoja jne.) ja vaikka olen innokas pienpetojen pyytäjä (käytössäni kettua ajavat sekä supia haukkuvat Suomenajokoirat), on metsästysseuroihin pääsy kohdallani ollut lähes mahdotonta. Aina on tuntunut istuvan metsästysseuran hallituksessa joku (tai jotkut), joita naamani ”syystä tai toisesta” ei ole miellyttänyt ja uskokaa tai älkää, anomuksia viime vuosien aikana olen lähettänyt kymmeniä, ellei peräti satoja! Ehkä tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että metsästysseuroja ei oikeasti kiinnosta jänisten talviruokinta saatikka tehokas pienpetojen pyynti, vaikka kuinka toisin julistetaan. Ymmärrän kyllä metsästysseurojen puolelta sen, että monet seuroihin pyrkivät kyllä lupailevat kaikenlaista, mutta minun tapauksessani on pienpetojen pyynnistä sekä riistanhoidosta selvät näytöt.

Kunnioittaen ja aiheesta lisää keskustelua toivoen:

Innokas riistanhoitaja ja kettukoirien kasvattaja

E-mail: markolindvoittajakennel@gmail.com
Gsm: 050 5680030

Joitain kuvia riistahoitotyöstäni:

KATSO MAHTAVA KUVAGALLERIA!