Ajokoirajalostuksesta: kenneltoiminnasta koskien kokeita ja näyttelyitä kommentit vieraskirjaan. Vieraskirjaan voit myöskin jättää ilmoituksiasi pentueista, joita sinulla myytävänä tai jos sinulla on tarjota jalostukseen hyvää urosta, ilmoitathan siitäkin vieraskirjassa. 

KK 728/2004 vp - Paula Risikko /kok

KIRJALLINEN KYSYMYS 728/2004 vp
Suurpetokantojen säätelyn kansallisen päätösvallan palauttaminen

Eduskunnan puhemiehelle:
Suomessa esiintyvät suurpedot ovat karhu, susi, ilves ja ahma. Maamme suurpetokannat ovat kasvaneet viime vuosien aikana merkittävästi. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana esimerkiksi karhu- ja ilveskannat ovat jopa moninkertaistuneet. Suomessa arvioidaan olevan tällä hetkellä 800-1 000 karhua, 900-950 ilvestä, 130-150 sutta ja noin 120 ahmaa.

Viranomaisten ja metsästäjien arviot suurpetokannoista poikkeavat toisistaan. Aiemmin suurpetokantojen laskelmat perustuivat suurelta osin havaintoihin, joita tekevät riistanhoitoyhdistysten petoyhdysmiehet. Suomessa on 298 riistanhoitoyhdistystä, ja jokaiseen yhdistykseen on nimetty petoyhdyshenkilö.

Metsästäjäkunnan kokemusten mukaan petoyhdysmiesten havainnot eivät enää voi olla poh-jana nykyisissä "virallisissa" arvioissa, sillä viranomaisten suurpetokannoista antamat lukumäärät ovat huomattavasti alempia kuin petoyhdysmiesten riistanhoitoyhdistyksissä tekemät havainnot.

Esimerkiksi Kainuun petoyhdysmiehet lopettivat viime talvena havaintojensa ilmoittamisen kokonaan, koska heidän mielestään petokannat ovat huomattavasti suurempia kuin viranomaiset ilmoittavat. Perusteluna on esitetty mm. susikannan lukumääräarvioiden hidasta vuosittaista kasvua. Vuonna 2002 määräksi ilmoitettiin 125 ja vuonna 2003 135 yksilöä. Kuitenkin suden tiedetään olevan erittäin tehokas lisääntyjä, sillä mm. kolmessa eri pentueessa on todettu olevan yhteensä 20 pentua.

Varsinkin sudet sekä karhut aiheuttavat harmia, vahinkoa ja myös suoranaista vaaraa ihmisille ja kotieläimille. Suurpetojen esiintymisen tihentymäalueilla esimerkiksi lapsiperheiden arkielämä kaventuu petovaaran takia huomattavasti. Myös kotieläinten laiduntaminen vaikeutuu. Näillä alueilla myös marjastus, sienestys ja luonnossa samoilu vähenevät huomattavasti.

Susikannan suuruus vaarantaa myös suomalaiseen metsästyskulttuuriin oleellisesti kuuluvan koiran avulla metsästämisen. Metsästystapahtumassa haukkuen työskentelevä koira on susille helppo saalis. Kaikki metsästäjäjärjestöt ovat ilmoittaneet, että ne ymmärtävät ja hyväksyvät sen, että suur-pedot kuuluvat suomalaiseen luontoon, mutta petokantojen pitäisi painottua erämaa-alueille. Nykyiset suuret petokannat voivat johtaa siihen, etteivät suurpedot enää koe ihmistä luontaiseksi vihollisekseen. Se taas johtaisi haittojen ja vaaran oleelliseen lisääntymiseen vielä nykyisestäänkin.

Suurpetojen kannan säätely on yhteiskunnalle välttämätöntä, ja säätelyn toimeenpano kuuluu metsästäjille. Säätelyssä on ylläpidettävä metsästysperinnettä, joka ottaa huomioon paikalliset erityisolot. Vahinkoja ja uhkaa aiheuttavat, ihmiseen tottuvat pedot tulisi viipymättä poistaa.

Suomen on suurpetokantojen sääntelyssä toimittava EU:n lainsäädännön ja Euroopan komission hyväksymällä tavalla. Luontodirektiivi aiheuttaa metsästyksellä toteutettavaan kannan säätelyyn varsin monimutkaisen menettelyn. Menettelystä määrätään maa- ja metsätalousministeriön antamassa metsästysmääräyksessä. Suomessa on huomattavasti tiukemmat määräykset suurpetojen metsästyksessä kuin esimerkiksi Ruotsissa, puhumattakaan uusista EU:n jäsenmaista.

Monien asiantuntijoiden mukaan Suomen ja EU:n välisissä jäsenyysneuvotteluissa tapahtui selkeä virhe, kun Suomi käytännössä menetti kokonaan kansallisen päätösvaltansa omiin suurpetokantoihinsa. Virhe on korjattava. Paras mahdollinen asiantuntemus suomalaiseen luontoon sopivasta suur-petojen määrästä on Suomessa. Siksi myös päätöksenteon on tapahduttava Suomessa ja yksinomaan suomalaisten toimesta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä sen hyväksi, että Suomen suurpetokantojen sääteleminen voidaan palauttaa kansallisen päätösvallan piiriin sekä mihin perustuvat nykyisin esitettävät maamme suurpetokantojen yksilömäärät?

Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2004

Paula Risikko /kok

33/ Räsänen Päivi

- Mielestäni susien määrää tulisi rajoittaa niin, että niistä ei koidu haittaa ihmisille eikä kotieläimille. Varmasti se silloin tarkoittaa mainittua tavoitetta vähemmän. Lisäksi olen sitä mieltä, että susien suojelutavoitteista tulisi voida päättää nimenomaan Suomessa.

34/ Arto Satonen

- En kannata susikannan lisäämistä ja minusta olisi parempi jos susiasioista voitaisiin päättää itsenäisesti.

35/ Puisto Virpa

- Susia vähemmän, sekä itsemääräämisoikeus Suomelle!

36/ Seppo Lahtela

- Mielestäni susien määrää ei tule missään nimessä kasvattaa
ja suurpetopolitiikasta päättämisen tulee tapahtua Suomessa.

Ohessa vielä yksi kirjoitukseni viime marraskuulta, joka julkaistiin useissa lehdissä:

KANSANEDUSTAJA SEPPO LAHTELA
MIELIPIDEKIRJOITUS
11.11.2005
JULKAISUVAPAA HETI

PETOJEN ARMOILLA EU:SSA

Maamme suurpetopolitiikka on nykyisin EU:n käsissä, jota se ohjaa säädöksillään. Onko niin, että Brysselissä oleva asiantuntemus riittää määrittelemään riittävän susikannan ja samalla löytyy arviointikykyä susien kaatolupien myöntämiseen.

Suomi joutuu vastamaan nyt EY-tuomioistuimessa lupamenettelystä, kun maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt aiheesta suden pyyntilupia metsästäjille poronhoitoalueella tai Itä-Suomen susikeskittymäalueella vahinkojen torjumiseksi. EU:n toimenpitein Suomi on onnistunut kasvattamaan susikannan
määrää pariin sataan yksilöön viimeisten vuosien aikana.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela osoittaa kiinnostuksensa petopolitiikkaan ja samalla tuo esille asiantuntemuksensa Meidän Perhe -lehden kolumnissaan "Petojen armoilla", kun hän kirjoittaa että, "etenkin susi herättää käsittämättömän suuria intohimoja siihen nähden, että maassamme on vain parisataa sutta". "Mitäpä jos EU ei olekaan väärässä vaan oikeassa yrittäessä vetää meidät tälle vuosituhannelle?" Ministerin kolumnia lukiessa tulee
väistämättä mieleen että jos susia ei ole riittävästi Espoon tai ylipäätään pääkaupunkiseudun alueella, niin ainakin niitä on riittämiin, jopa liikaakin Kaakkois- ja Itä-Suomessa, Pohjanmaalla sekä Lapissa.

Susi on edelleen luokiteltu erittäin uhanalaiseksi eläimeksi. EU:n lähtökohta on ja tulee olemaan, että susikannan oikea määrä on lähempänä tuhatta sutta. Ehkäpä siitä sitten olisi iloa muutaman yksilön verran myös espoolaisille perheille, heidän kotiensa takapihoille.

Karpelan mukaan susi ei ole uhka, eikä se uhkaa kenenkään toimeentuloa. "Koirat voidaan pitää sisällä tai korkean aidan suojissa, ja karjankasvattajille voidaan maksaa korvaukset petovahingoista." Karpelan hieman ivallinenkin kirjoittelu osoittaa sen, että hänen ajatuksissaan ei ole tilaa maakuntien Suomelle, eikä maatalouselinkeinonharjoittajille. Hän ei piittaa kotieläimistä,
eikä hän tunne niitä oloja, joista Suomen Keskusta rp:kin vielä tänä päivänä ammentaa voimansa.

Suhteellisuuden taju näyttää tyystin karkaavan käsistä Karpelan kolumnin loppuosassa, jossa hän vielä lopuksi toteaa, että "Saimaan norppakin on ollut joskus vihattu. Se tapettiin lähes sukupuuttoon ennekuin asenteet muuttuivat…Toivottavasti joku viisunikkari tekee vielä laulun, joka kertoo Nestori Miikkulaisen ja suden vääjäämättömästä kohtalonyhteydestä."

Karpelan kirjoitus vahvistaa vain entisestään allekirjoittaneen käsityksiä siitä, että susipolitiikan aktiiviset viisunikkarit löytyvätkin kotimaasta, eikä EU:sta. Liekö kotimaisilla voimilla tekemistä myös susikanteen esille nostamisessa. Kanteen valmisteluunhan on virallisestikin osallistunut suomalaisia, joiden nimet on todennettavissa kanteen allekirjoituksissa.

Onko ministeri Karpelan ajatukset karanneet maailman tuuliin? Suosittelen ministerillemme maakuntavierailuita ja ihmisten tapaamista Itä- ja Pohjois-Suomessa. Se voisi auttaa myös ministeriä muodostamaan hieman todenmukaisemman kuvan Suomen susitilanteesta ja ihmisten ajatuksista susitihentymäalueilla. Henki on sellainen että näitä alueita on turha kehittää
petoreservaateisiksi. Suurpetopolitiikkaan tarvitaan paikallista näkemystä ja kansallista tahtoa.

SEPPO LAHTELA
Kansanedustaja (kesk.)
Hamina

37/ Pentti Klaus

Olen susikannan rajoittamisen ja myös vähentämisen kannalla ja olen osaltani ollut yhteydessä MMM:n ja ministerin kanssa Pirkanmaan susiongelmien johdosta. Olen myös sitä mieltä, että Suomen pitäisi voida itse päättää susikannastaan, mutta meitä sitoo kansainväliset sopimukset, joihin toki voimme vaikuttaa, jos
kansallista yhteisymmärrystä löytyy.
 

38/ Esko Ahonen

- Alla Hänen kirjoituksensa, joka kertoo paljon. LUE:

Maa- ja metsätalousministeriön esittelemä susien hoitosuunnitelma on synnyttänyt vilkasta keskustelua. Erityisesti ihmetystä on aiheuttanut se, että samaan aikaan, kun ihmisten elinolot maaseudulla jatkuvasti kapenevat ja heikkenevät, niin meillä kannetaan huolta eräiden tahojen osalta enemmän villieläimistä kuin ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.

Hämmästyneitä ollaan myös siitä, että hoitosuunnitelman mukaan susikantoja ryhdyttäisiin vahvistamaan erityisesti Länsi-Suomen alueella. Onneksi sentään suunnitelmaan eivät sisälly siirtoistutukset, joista on myös paljon puhuttu. Niidenkin mahdollisuutta on väläytelty susien levinneisyyden varmistamiseksi.

Hoitosuunnitelma on peräisin Brysselistä ja asialla ovat olleet suomalaiset virkamiehet. Läheisyysperiaatteen piti olla kantavana ajatuksena EU:n päätöksen teossa. Tätä periaatetta kukaan ei tunnu enää muistavan. Susien määrä on juuri tällainen asia, joka pitää ratkaista valtakunnan ja maakunnan tasolla eikä EU:n tasolla.

Susivahinkojen kanssa silmätysten joutuneiden ihmisten on vaikea ymmärtää tällaisia suunnitelmia ja ohjelmia. Kun sudet käyvät lammaskatraan kimppuun tai vievät koiran pihasta, ei pienten lasten lähettäminen koulutielle ole helppoa. Ei siinä auta puheet, että susi ei ole sataan vuoteen tappanut yhtään ihmistä.

Monet sudet ovat totuttautuneet ihmiseen tavalla, joka rikkoo kotirauhaa sekä on uhka turvallisuudelle. Maa- ja metsätalousministeriö noudattaa tarkasti EU:n luontodirektiiviä eväten useimmat anomukset metsästää totuttautuneita susia. Samoin on todettava, että useimmat poliisipäälliköt eivät puutu tilanteeseen poliisilain perusteella.

Suomessa sudet ovat lisääntyneet EU:n suojelumääräysten tultua voimaan, ja meillä arvioidaan susia olevan yli kaksisataa yksilöä. Suomen susikanta on koko itärajan pituudelta yhteydessä Venäjän susipopulaatioon. Täten voidaan katsoa Suomen susikannan olevan noin 25.000 – 30.000 sutta käsittävän laajan esiintymän reunapopulaatio. Suden uhanalaisuus on liioiteltua. Mistään uhanalaisesta lajista ei ole kysymys.

Hallituksen ja EU-komission on pikaisesti luotava pelisäännöt susikannan hoidolle. Säännöissä on tunnustettava tosiseikat. Ensisijaisesti on turvattava kansalaisten turvallisuus, elämänlaatu ja toimeentulo. Tätä velvoittaa sekä Suomen perustuslaki että EU:n perusoikeuskirja.

Suomen oikeuskanslerikin on ottanut asiaan kantaa. Hän toteaa perusoikeuksien toteutumisesta: "Petoeläinten ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuva todelliseksi mielletty uhka on sellainen turvallisuutta heikentävä tekijä, jonka poistaminen on hallitusmuodon mukaisesti julkisen vallan velvollisuutena."

39/ Simo Rundgren

- susimäärä voi vähentyä

40/ Jukka Gustafsson

- Mielestäni susipolitiikka on suomalaisten. Ja eikö juuri EU:n yksi pääperiaate ole läheisyysperiaate että asioista päätetään niin lähellä kansalaisia kuin mahdollista, jossa on paras tietämys asioista.
Tiedossani ei ole mitään sellaista että susikantaa pitäisi merkittävästi
vähentää, ei tosin kasvattaakaan. Hyvä näin.

41/ Raimo Vistbacka

- Ei susi- eikä paljon muissakaan asioissa tarvita EU:n puuttumista itsenäisen maan asioihin. Kyllä me osaamme itse määritellä tarvittavan petoeläinten määrän. Vaikea sanoa, kun en ole luonnossa tavannut yhtäkään. Susien määrä on pidettävä joka tapauksessa sellaisena etteivät ne talojen pihoille hiippaile ja aiheuta
ihmisissä turhia pelkoja.

42/ Timo Soini

- Tietenkin itse ja koko itsenäisyys takaisin EU:lta.

43/ Pehr Löv

- Itsemääräämisoikeus ja kanta pienemmäksi!

44/ Matti Kangas

- Olen sitä mieltä, että susia ja karhuja tulee tappaa niin paljon, että pelkäävät ihmistä. Susi on erämaitten eläin, pois asutuksen läheltä.

45/ Iivo Polvi

- Vastaukseni on: SUSIMÄÄRÄ NYKYISELLÄÄN JA ASIASSA MEILLE ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS

46/ Hannu Hoskonen

- Mielestäni susien määrää tulee rajoittaa. Susikanta on jo uhkaavan suuri varsinkin itärajan kunnissa. Varsin moni metsästäjä on joutunut kokemaan tämän menetettyään koiransa suden suuhun kesken metsästyksen. Myös pelko ihmisten turvallisuudesta monessa maaseutukylässä on pakottanut vanhemmat turvaamaan
lastensa koulutien erityisjärjestelyin susipelon takia. Tämä ei ole oikein, onhan turvallinen elinympäristö jokaisen kansalaisen oikeus. Tämänhän turvaa jo perustuslaki. Suomen tulee esittää EU:lle selkeä susien hoito-ohjelma, jolla rajoitetaan susien määrää ja varsinkin susi-tihentymien alueilla susien metsästystä tulee helpottaa ja antaa paikallista päätösvaltaa riistanhoitopiireille ja
riistanhoitoyhdistyksille. Itsenäinen suurpetopolitiikka ei saa olla kiinni EU:n byrokratiasta.
hannu.hoskonen@eduskunta.fi

47/ Tero Rönni

- Kantani on, että Suomen pitää itse päättää susien määrästä ja niitä on nykyisin jo aivan riittävästi, eräillä seuduilla jopa liikaakin.
 

48/ Anne Holmlund

- Susia on riittävästi ja varmasti paikoitellen liikaakin. Suurpetokysymysten tulee kuulua Suomen omaan päätösvaltaan.
 

49/ Tuomo Hänninen
- Kansallinen päätösvalta susipolitiikassa on paikallaan.
Nykyisten susitihentymien väljentämistä muun muassa Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pirkanmaalla olen vaatimassa eli vähentämisen kannalla siltä osin.

50/ Hanna-Leena Hemming

- Suomen pitää itse saada päättää susien määrästä. Susikantaa ei ole tarpeen kasvattaa.
 

51/ Lasse Hautala
- Mielestäni susikanta on Suomessa noussut liian suureksi. Susista on lisääntyvää haittaa niin hyöty- kuin lemmikkieläimille ja heidän omistajilleen. EU:n suurpitodirektiivi ei ota huomioon kansallisia tarpeita suurpetojen määrän hallitsemiseksi, joten itsemääräämisoikeuden saanti tai direktiivin väljempi
soveltamismahdollisuus kansallisten tarpeittemme pohjalta olisi tarpeen. Sama koskee suden lisäksi karhua. Karhu on aiheuttanut viimevuosina yhden ihmishengen menetyksen sekä useita  loukkaantumisia. Tein aiheesta alkukesästä
kirjallisen kysymyksen joka löytyy eduskunnan sivuilta avautuvassa yhteydessä kirjallisiin kysymyksiin: www.eduskunta.fi

Laitan oheen kolumnini susi-asiasta, joka julkaistiin Ilkka-lehdessä.
Hyvää kesän jatkoa sudettomammassa ja karhuttomammassa Suomessa.
(Alla hänen kirjoituksensa)
Lasse Hautala- kansanedustaja Kolumni Ilkka-lehteen 16.9.2005

Näin otsikoi Suomen Tietotoimisto tiedotteensa, jossa käsiteltiin maa- ja metsätalousministeriön antamaa luonnosta suden hoitosuunnitelmaksi. Sen mukaan läntisessä Suomessa susikanta voi levitä, koska elintilaa ja ravintoa riittää. Ministeriö kuitenkin muistuttaa, että paikallisille ihmisille elinkeinoineen ei saa aiheutua kohtuutonta haittaa.

Mitä tämä maa- ja metsätalousministeriön selvästi poliittinen tahdonilmaisu sitten tarkoittaa? Suomen nykyinen susikanta on kasvanut viime vuosina ja nykyinen kantamme on noin 185 – 200 yksilöä. Jos vertaamme kantaa pohjoismaihin, on Ruotsissa noin 90 ja Norjassa noin 30 sutta. Suomen kanta keskittyy kuitenkin lähes täysin Itä-Suomeen ja erittäin tyypillistä onkin, että sudet kulkevat rajan molemmin puolin viisumia käyttämättä. Rajavartiolaitos seuraa susien liikehdintää ja raportoi siitä Helsingin yliopiston soveltavan eläintieteen laitokselle. Kyseinen laitos antaa tiedot kansanedustaja Erkki Pulliaisen käyttöön. Pulliaisen mielestä itäisessä Suomessa susikanta on jo täynnä. Tällöin on luonnollista, että sudet levittäytyvät läntiseen Suomeen.

Meillä Etelä-Pohjanmaalla susia on näkynyt viime vuosina yhä enemmän. Tänä vuonna havaintoja on elokuun loppuun mennessä kirjattu jo 141 kertaa. Suurinta keskustelua on aiheuttanut pantasusi "Nappe", joka vaelsi Kuhmosta eteläiseen Suupohjaan varsin suoraviivaisesti ja asettui Isojoki - Karijoki alueen erämaille. Nyttemmin "Nappe" on saanut aikaan pentueita ja siten kanta on jo lisääntynytkin.

Suden saapuminen meille on tuonut mukana myös ongelmia. Ensimmäiset vahingot kotieläimille ja elinkeinoille ovat tapahtuneet. Useana vuonna jo peräkkäin on metsästyskoiria tapettu tai kadonnut eräreissullaan. Samalla keskustelu susista ja niihin liittyvistä tarinoista on virinnyt alueemme paikkakunnilla. Susi ei luonnollisestikaan ole saanut hyväksyntää maamme valtaväestön keskuudessa ja siksi maa- ja metsätalousministeriön tiedote onkin herättänyt laajaa kummastusta. Tulisiko Etelä-Pohjanmaan susikantaa sitten lisätä tai sallia sen lisääntymisen?

Susikantaamme säädellään EU:n asettamien tavoitteiden mukaisesti. Kansallisilla päätöksillä voimme kuitenkin suunnitella mitä tavoitteita ja keinoja kannan säätelyssä käytetään. Minusta onkin kummallista, että maa- ja metsätalousministeriö toteuttaa varsin selvästi haja-asutusalueidemme ihmisten kannan vastaista susipolitiikkaa. Minusta susia ei tarvita Etelä-Pohjanmaalla ainuttakaan lisää, koska riski kannan kasvamisen myötä siihen, että susi ja koulumatkaansa tekevä lapsi kohtaavat, kasvaa. Hirvikantakin miellä pysyy sopivana erittäin hyvin muilla keinoin. En voi hyväksyä sitä näkemystä, että ihmisten pitäisi syrjäseuduilla pelätä lastensa tai kotieläimiensä puolesta. Ei kaupungeissakaan asuvilla ole susien aiheuttamista vaaroista pelkoa.

Näyttää kuitenkin siltä, että Etelä-Suomesta käsin ohjattu suurpetopolitiikka on astumassa myös läntisen Suomemme alueelle. Siinä haasteessa on kohdattavaa. Sutta, joka on alueeltamme ollut vuosisatoja poissa, ollaan sallimassa levitä elinvoimaiseksi kannaksi osaksi jokapäiväistä elämäämme. Samalla alkaa kuulua suden ulvontaa kuulaina kuutamoöinä lakeuksiemme reunamilta. Toivottavasti nyt kierroksella oleva luonnos suden hoitosuunnitelmaksi saa arvoisensa käsittelyn ja susikannan leviäminen estetään.

52/ Kari Uotila

- Suomella on oltava keskeinen sananvalta susipolitiikastaan, mutta EU:n jäsenenä emme voi kuitenkaan kokonaan laiminlyödä velvoitteitamme uhanalaisten eläinten suojelussa. Nykyinen susikanta on varmaan sopiva turvaamaan lajin osaltamme ja
myös sen aiheuttamat vahingot on hallittavissa kunhan keinoista sovitaan kaikkien osapuolten kesken

53/ Outi Ojala

- Tässä vastaukseni kysymykseenne:
1) Susikanta Suomessa riittävä
2) Suomen tulee itse päättää susipolitiikastaan

54/ Seppo Särkiniemi

- Susista päättäminen kuuluu Suomelle itselleen ja vielä niin, että paikallisten asukkaiden kanta ratkaisee asiassa.
 

55/ Leena Harkimo

- Susi-, kuten myös muunlaisenkin petopolitiikan tulisi olla maiden omassa harkinnassa. Mielestäni nykyistä kantaa ei tule kasvattaa.

56/ Anneli Kiljunen

- Susikanta painottunut Itä-Suomeen ja aiheuttanut siellä monia vaarallisia ja uhkaavia tilanteita. Populaatio riittävä mutta sitä pitäisi levittää myös muualle Suomeen.  Itsemääräämisoikeus ehdottomasti Suomeen.

57/ Markku Koski

- Edustaja Markku Kosken (kesk.) kanta susipolitiikkaan on, että Suomella tulee olla mahdollisuus hallita maan susikantaansa siten, että susien määrä ei pääse häiritsemään liiaksi ihmisten vapaata asumista.

Ystävällisin terveisin, avustaja Pia Leppänen

58/ Aila Paloniemi

- EHDOTTOMASTI olen sitä mieltä, että Suomen pitää itse saada määritellä petopolitiikkansa. Me tiedämme nämä asiat EU:ta paremmin täällä Suomessa. Petojen määrää on voitava vähentää alueilla, joilla niistä on selvästi vaaraa ja vahinkoa. Tällaisia alueita löytyy Keski-Suomestakin.

59/ Sasi Kimmo

- Haluan itsemääräämisoikeuden ja susikantaa ei saa kasvattaa.

60/ Matti Kauppila

- Suomessa on susia , häirikkösusien kaato sallittava. Suomen on päätettävä itsenäisesti susipolitiikastaan.
 

61/ Harry Wallin

- Olen sitä mieltä, että nykyinen susikanta riittää ja Itä-Suomessa sitä on harvennettava. Suomi itse päättäköön susikannasta.

Harry Wallin
Maa- ja metsätalousvaliokunnan vpj.

62/ Ben Zyskowicz

- EU:n ei pidä puuttua Suomen susipolitiikkaan.

63/ Markku Rossi

- Susipolitiikkaa on johdettava siihen suuntaan, että kansallisella tasolla voidaan tehdä päätökset kannan määrästä, harventamisesta ja esim. häirikkösusien ampumisesta. Riistanhoitopiireille on annettava asiassa enemmän valtaa.

64/ Klaus Hellberg

- Susikantaa ei saa enää kasvattaa. Itä-Suomessa kantaa pitäisi pikemminkin vähentää. Suomelle enemmän päätäntävaltaa.

65/ Sari Essayah

-  Itsemääräämisoikeus Suomelle

66/ Sirpa Asko-Seljavaara

- Suomessa on susia riittävästi. Niiden määrästä Suomi päättää itse. Kaatopaikka- ja ihmisasuntojen lähellä liikkuvat sudet täytyy saada kaataa. Metsästysseuroille tulisi antaa riittävästi toimintalupaa säännöstellä susikantaa

67/ Tuula Haatainen
- Valitettavasti ministeri Tuula Haatainen ei ehdi ministerin tehtäviensä vuoksi vastata kiertokyselyihin. Niitä tulee tänne eduskuntaan paljon.

Terv. Kaija-Leena Sinkko
Min. Haataisen avustaja eduskunnassa

68/ Tuija Nurmi

- Ehdottomasti päätösvalta Suomeen. Susimäärää säädeltävä luonnon kehityskulun mukaan.

69/ Kimmo Tiilikainen

- Nykyinen susikanta on riittävä. Kanta pitäisi olla kuitenkin tasaisemmin levinnyt ympäri maata, jotta susitihentymien aiheuttamilta ongelmilta vältyttäisiin. Voimme Suomessa itse parhaiten noudattaa susipolitiikkaa, joka takaa kannan
säilymisen ja estää liialliset vahingot. Komission pitäisi vetää Suomea koskeva kanne EY-tuomioistuimesta.
 

70/ Suvi Linden

- Suomelle itsemääräämisoikeus susipolitiikan suhteen
 

71/ Simo Rundgren

- Ei lisää susia - ihmisiä suojeltava niillä alueilla joilla sudet pyrkivät liian lähelle asutusta - suomelle itsenäinen susipolitiikka.

72/ Minna Lintonen

- Susia vähemmän ja itsemääräämisoikeus Suomelle.

73/ Arto Seppälä

- Susikanta on aivan riittävä. Voidaan myös vähentää nykyisestä tasosta ja päätös pitää pystyä tekemään kansallisesti Suomessa.
 

74/ Jari Leppä

- Suomen susikantaa tulee pienentää, erityisesti niiltä alueilta joissa on kannan tihentymiä. Suomen tulee itse saada määritellä susikantansa taso.

75/ Markku Laukkanen
(Markku Laukkasen kannanotto)

Kansanedustaja Markku Laukkanen 22.10.2005

SUURPETOKANNAT ITÄ-SUOMESSA LIIAN SUURET

EU:n vaatimukset suurpetokantojen kasvattamisesta Suomessa ovat kohtuuttomia. Esimerkiksi Kaakkois-Suomen suurpetokanta on kasvanut jo nyt liian suureksi varsinkin susien osalta ja niiden kaatamiseen tarvittaisiin kipeästi lisää lupia. Kanta ei ole enää omaa luonnonvaraista kantaa, vaan se on pääosin rajan yli liikkuvaa susi- ja karhukantaa. Siinä missä pelkästään Karjalan Kannaksella
kaadetaan puolen sataa sutta vuodessa, Suomessa lupia saadaan muutamaan.

Karhu-, susi- ja ilveskannat ovat runsaimpia Itä-Suomen alueella. Suurpedoista ei saa aiheutua millekään alueelle, väestöryhmälle tai elinkeinolle kohtuutonta rasitusta. Suurpedot ovat luonnonvaraisia eläimiä, joiden lajityypillistä ja yksilöllistä käyttäytymistä ei voida koskaan täysin ennakoida. Pyyntilupia on kohdistettava alueille, joilla suurpetokannat ovat vahvimmat ja joilla suurpedoista aiheutuu suhteellisesti eniten vahinkoa.

Myös Pohjois-Kymenlaaksossa on tunnettua suurempi susi- ja karhukanta. Ympäristöministeriön tulisikin kuunnella riistanhoito- ja metsästyspiirejä paremmin  kaatolupien määrää arvioitaessa. Nyt EU perusteinen arviointi painaa ratkaisujen yhteydessä liikaa.

Suurpetojen määrää tulisi suomalaisten itse voida säädellä kansallisesti kestävällä tavalla. Omat kannat ovat hyväksyttäviä myös riistanhoidon kannalta, mutta ei vieraat. Sama koskee EU:n lintudirektiiviä, joka asetti rauhoitusaikoja varisten kaltaisten haittalintujen metsästämiselle. Tämä sai nopeasti aikaan vääränlaisen perinteisesti rauhoittamattomien lintujen
lisääntymisen ja muutoksen suomalaiseen luontaiseen lintukantaan.

76/ Jouko Laxell

- Susipolitiikassa itsemääräämisoikeus Suomelle. Nykyinen kanta riittävä.

77/ Kari Kärkkäinen

- Tahdon mielelläni Suomelle itsemääräämisoikeuden susipolitiikassa. Mielestäni susien määrää Suomessa tulisi pienentää.

78/ Risto Kuisma

- Nykyinen susikanta on riittävä. Suomella on oltava täysi itsemääräysoikeus tällaisiin asioihin ja muutenkin Suomen on otettava itse vastuu päätöksistä eikä mentävä EU:n selän taakse.

79/ Nils-Anders Granvik

- Susia vähemmän ja itsemääräämisoikeus Suomelle!
 

80/ Eero Lankia

- Susipolitiikan (petoeläinpolitiikan yleensä) pitäisi sallia enemmän kansallista harkinta- ja toimenpidevaltaa kunhan vaan turvataan riittävän eläinkannan säilyminen. Suomessa susia on vähintäänkin riittävästi.
 

81/ Mia-Petra Kumpula-Natri

- Susikanta nykyisellään.

82/ Martin Saarikangas

- Meidän tulee ITSE päättää kansallisista asioista, kuten susipolitiikka!