Tälle sivulle päivitämme ongelmista, joita yhä kasvava susikanta aiheuttaa maassamme. Materiaalia voit lähettää sähköpostissa ja lisäämme ne tälle sivulle ( kettukallion@suomi24.fi ) ! Ilmoita s-postissa myöskin linkeistä, (esim. linkit lehdistöön jne). joissa käy ilmi susien aikaansaamia vahinkoja maassamme. Tätä sivua alettu päivittämään elokuussa 20.08.2006

Tämän sivun tarkoitus on tuoda esille kasvavan susipetokannan myötä lisääntyvät ongelmat, joita et välttämättä näe lehdistä, mutta jotka ovat kuitenkin karua todellisuutta maassamme niiden kohdalla, jotka joutuvat susien kanssa tavalla tai toisella tekemisiin. Tämän sivun tarkoitus on tiedottaa: SUSIONGELMAT OVAT TODELLISUUTTA, vaikka susiensuojelijat niitä lähestulkoon aina vähättelevät!

Allekirjoita susiadressi: http://www.adressit.com/susi

(Tunnetun ajokoiramiehen Martti Kymäläisen ajokoira suden hampaisiin Ruokolahdella)

21.08.2006 / Uutisvuoksi

Saatu s-posti (20.08.2006)

SUDET RIESANA KUHMOISISSA:

Laitoin taannoin nimeni adressiinne susien hävittämiseksi. Silloin ruksasin kohdan: ei häiriöitä omalla kohdalla tms. Valitettavasti tämä ei enää päde: Tällä viikolla sudet tappoivat ja söivät 10-vuotiaan kissamme omassa pihassamme. Paikalta löytyi pentusuden paskaa. Eli onko tällainen susipopulaatio todellakin luontoon kuuluva? Jos susiemo opettaa kissan metsästämisen  aakkosia maantien varressa talon pihassa, ei kyseessä liene kovinkaan arka ja villiä luontoa edustava eläimistö? Ihminen on maaltapaon muodossa järjestänyt meidänkin pitäjäämme runsaasti uutta erämaata, mutta silti nämä sudet opettavat pentunsa hankkimaan ruokaa ihmisten pihapiireistä. Kohteena on saattanut olla myös koiramme, joka onneksi oli tapahtuessa sisällä. Lisäksi meillä on kaksi hevosta. Längelmäellä on lopetettu suuresti mainostettu susiaitaprojekti hevos- ja karjatilojen aitaamiseksi, koska vahinkoja ei VIELÄ ole sattunut! Tämä ei taaskaan ylittänyt uutiskynnystä. Tämä meidän tapauksemme on siis todettu oikeaksi paikallisen susiyhteyshenkilön toimesta. Halusin näin tehtävän, että asia kirjataan tilastoihin. Tämän vuodatuksen saa julkaista ja sitä siteerata vapaasti, jos  on tarvetta. Täälläkin valitettavasti on pesiytynyt susien ymmärtäjiä, joiden on hyvä tästä nähdä, kenen kanssa ovat tekemisissä.
- Jukka Heinonen, Kuhmoinen

Saatu ilmoitus s-postitse (28.08.2006)

AJOKOIRA TAAS SUDEN HAMPAISIIN

Susi tappoi 9 v. ajokoiran Vihannan Rakkeenperällä. Koira oli Raahelais-miehen omistuksessa.

(Kuhmoisten sanomat, elokuu 2006)

URSAN LAUMA TAPPANUT VARMUUDELLA JO 23 KOIRAA!

Kuhmoisissa syötiin taas koira. Ajokoira tällä kertaa kesken ajon lauantai-aamuna joskus puoli kahdeksan aikoihin. Paikka oli n. 4 km. päässä Kuhmoisten keskustasta. Nyt on koiria syöty Kuhmoinen - Längelmäki alueella Ursan lauman toimesta 23 kpl:tta!

(ESS 06.09.2006)

SUSI TAI KOIRASUSI AIHEUTTAA PELKOA ORIMATTILASSA

(4.09.2006)

1,5 VUOTIAS SUOMENAJOKOIRA SUSIEN SUUHUN KESKEN AJON OUTOKUMMUN JA KAAVIN RAJALLA

- Kuvaa katsoessa herää väkisinkin mieleen kysymys: Miksi metsästyskoirat eivät vihreiden mielestä ansaitse suojelua ja mitä väärää oli tämäkin koira tehnyt ansaitakseen tällaisen säälimättömän kohtalon vain siksi, että susiensuojelijat tahtovat maahamme lisää susia? Jos kuvaa katsoessasi koet sydämessäsi edes ripaustakaan inhimillisyyttä ja sääliä tätä viatonta ja pahoin raadeltua koiraa kohtaan, niin liity joukkoomme taistelemaan koiriemme turvallisuuden puolesta ja allekirjoita susiadressi os. http://www.adressit.com/susi

Sanomalehti Kaakkoisseutu 5.9.2006

SUSILAUMA KIERTELEE KOITSANLAHDESSA

Viime viikolla löytyi Koitsanlahdessa erään talon pihatieltä kissan pää ja kahden kissan jäänteet. Kissan raatelijoiksi arvellaan susia. Koitsanlahdella ollaan syystäkin varpaisillaan. Useamman talon pihassa on vieraillut susi.
— Lauantaina tuossa meidän pihalla kävi yksi susi ja naapuri näki kaksi omallaan. On susia täällä viime vuosina liikkunut ennenkin, mutta tämä tuli pihaan valoisan aikaan, kertoo Satu Hallikainen.

Hallikaisen perheessä ja varmasti muissakin perheissä Koitsanlahdessa mietitään jo, onko lasten koulutie turvallinen.
— Eihän tämä mitään miellyttävää ole. Kyllä on jo mietitty, että pitäisikö pyytää koulukyytiä tulemaan kotiovelle asti, sanoo Satu Hallikainen.

Susien lukumäärästä ei ole mitään varmaa tietoa, mutta ainakin seitsemästä sudesta on saatu näköhavainto viimeisen parin viikon aikana. — Koitsanlahden—Kangaskosken alueella Kukkarolahdelta rajan pintaa alaspäin on todella liikkunut noin seitsemän suden lauma, kertoo Parikkalan Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Ilkka Tiainen.
Tähän mennessä siis susien saaliiksi on jäänyt vain muutama kissa, mutta ainekset pahempaan ovat aina olemassa.
— Pahinta on, että sudet ovat alkaneet tottua ihmiseen. Niiden luontainen ihmisen pelko on kadonnut ja se tekee niistä röyhkeitä. Vaikka sudet eivät juuri ole ihmisen kimppuun käyneet, ei villieläimestä koskaan voi tietää, joten on tervettä pelätä, sanoo Ilkka Tiainen.

Koitsanlahden sudet eivät ole ainoa alueen susihavainto. Ainakin Parikkalan alueella susia on pitkin rajan pintaa koko kunnan alueella.

http://personal.inet.fi/yritys/kaakkoisseutu/paivanjuttu.html
(linkki voimassa pari päivää kunnes juttu vaihtuu).

Vakka-Suomen sanomissa oli juttu:

(Kirjoitus muotoiltu artikkelin tiimoilta)

SUSI, JOKA EI PELÄNNYT METSÄSTÄJÄÄ

Olivat olleet elokuun puolessa välissä ajattamassa jänistä koirallaan kun kuului koiran inahteluja, mutta omistajat olivat luulleet kyseessä olevan näkölähtöjä. Oli pimeää ja omistajat seisoivat hiekkatiellä ja ihmettelivät, että mites ne peurat nyt noin käyttäytyvät että heitä kohti tiellä tulee, kun olivat tarpeeksi lähellä niin tunnistivat susiksi. Toinen omistajista nosti kädet ylös ja taputti niitä yhteen ja juoksi susia kohti, muut sudet lähtivät, mutta 1 jäi tielle ja omistajan piti lopettaa juoksunsa kun susi ei lähtenyt mihinkään tieltä, koira palasi metsästä pari puremaa saaneena mm. sukukalleuksissa.

(ESS 10.09.2006)

SUDET ONGELMANA KEURUULLA:

(ESS 11.09.2006)

SUDET RIESANA KUHMOISISSA

(s-posti: 15.09.2006 / Tällä kertaa asialla karhu > tosin, suurpeto sekin)

Alla oleva artikkeli kertoo karua kieltään siitä, kuinka olematonta on petovahinkojen korvaaminen! Suurpetojen suojelijat vastuuttomia korvauspolitiikan suhteen ja tuskin alla oleva karu tapaus on ainoa laatuaan kauniissa maassamme, valitettavasti! (Marko Lindin kommentti)

- Artikkelin kirjoittanut: Riitta Korhonen, Käylä, Kuusamo

LAIDUNKAUSI ON PÄÄTTYNYT

Olen joskus huomannut lehdessä ilmoituksen: Perun perättömät puheeni,….
Perunpa siis minäkin perättömän kirjoitukseni laidunkauden ihanuudesta. Meidän lampaiden laidunkausi päättyi 11.8.2006 järkyttävällä ja lampaiden kannalta tuhoisalla tavalla.

Olimme olleet huolissamme ja kummissaan lampaiden käytöksestä laitumella. Useana vuotena lammaskatraasta on kadonnut jäljettömiin muutamia lampaita ja niiden käytös on muuttunut syksyn saapuessa.  Kun käymme aamupäivällä tarkastamassa eläimet, niin yleensä lampaat ovat nukkumassa (rankan yön jälkeen) ja kun ne näkevät minun saapuvan, niin ne syöksyvät laitumen toiseen nurkkaan täyttä vauhtia. Monia muita kummallisuuksia tapahtui, mutta järkemme ei suostunut ottamaan esille karmeinta vaihtoehtoa: petoa.

Tänä vuonna elokuun 11. päivänä. sitten löytyi kolme raadeltua aikuista lammasta pellolta ja tilanne oli selvä; jokin peto on saalistanut lampaita. Lampaat siirrettiin heti pois lohkolta ja arvauksia syyllisestä tehtiin. Ilvestä epäilimme eniten, karhua ei uskallettu edes mainita. Jotenkin oli vaikeaa mennä enää tuonne peltolohkolle ja rehun korjuutyöt olivat kesken, joten asia annettiin olla.

18.8. menin hakemaan toista laumaa eri laitumelta (noin 150 lammasta) kotiin ja ihmettelin taas lampaiden outoa käytöstä. Kun lähestyin laumaa, niin katseeni pysähtyi äkkiä raahausjälkiin pellolla. Jäljet johtivat metsään. Yksin en uskaltanut mennä katsomaan , joten odottelin mieheni saapumista ja yhdessä löysimme lähes lämpimän , puoliksi syödyn lampaanraadon. Raadon vieressä oli karhun makuupaikka, josta mustikanvarvut vain poksahtelivat pystyyn. Siis karhu poistui paikalta vasta meidän tullessa sinne. Karhu oli saalistanut lampaita pitkin peltoa. Neljä lammasta oli pudonnut valtaojaan, josta karhu kävi ottamassa yhden. Me nostimme kolme eloon jäänyttä ylös ojasta. Onneksi meillä on kaksi hyvää paimenkoiraa, sillä muutoin meidän lampaat olisivat vieläkin pitkin kylää metsissä. Pelokkaita ja stressaantuneita lampaita on vaikea siirrellä tai kuljettaa ja koirat joutuivatkin varmasti yhden haastavimman tehtävän eteen. Kunnialla kaikki lampaat kuitenkin saatiin tilapäistiloihin sisälle.

Petovahinkotarkastuksen jälkeen uskoin, että tilanteeseen saadaan jonkinlainen ratkaisu. Mielestäni karhuillakin on täysi oikeus asua täällä, mutta meidän lampaat eivät kuulu sen ruokalistalle. Tällaisille tavoille oppinut karhu on arvaamaton, koska se on tottunut ihmisen hajuun eikä pelkää olla ihmisasumusten läheisyydessä. Olin aika järkyttynyt, kun kuulin 20.8. , että poliisipäällikkö on määrännyt karhulle kilometrin mittaisen suojavyöhykkeen lampolan ympärille. Siis karhun suojaksi, samana päivänä alkaneen karhunmetsästyskauden vuoksi. Mitäpä siinä selittelemään.

Karhu vieraili edellisenä päivänä tekemänsä raadon luona ja siirsi sen 200metrin päähän. Taas sitä seuraavana yönä se kävi kaivamassa meidän raatojenhautauspaikan, johon kuolleet karitsat ja uuhet oli haudattu vähintään metrin syvyyteen maahan. Kyseinen paikka on noin 150m päässä lampolasta. Silloin alkoi pelko lampolassa olevien lampaiden puolesta. Osa lampaista on kolmiseinäisessä rakennuksessa ja karhulle olisi helppo mennä sinne. Luulimme myös, ettei karhu tulisi aivan talon vierellä olevalle laitumelle, jossa meillä oli vajaa 100 uuhta. Luultavasti karhu kävi katsastamassa lampaat , sillä useana yönä auringon noustessa ne villiintyivät täysin ja jouduimme keräilemään niitä metsästä takaisin. Kuudentena yönä karanteenin perustamisen jälkeen karhu ilmeisesti lähti jonnekin muualle, ja lampaat rauhoittuivat hiukan.

Paikallinen hirviporukka kävi karanteenin päätyttyä katselemassa maastoja eikä enää löytänyt karhua.

Raskain tehtävä on ollut lähteä itse sinne metsään etsimään kadoksissa olevia lampaita ja löytää raatoja pitkin metsää. Raatoja löytyi 15 kpl ja kaikkiaan katraastamme katosi 17 lammasta. On kummallista, että vahinkoja kärsinyt tila velvoitetaan yksin hoitamaan kaikki käytännön järjestelyt. Viranomaiset kyllä suojelevat karhua ja pitävät lainlaatijan puolta (vahinkotarkastus) , mutta kuka tulee meidän avuksi? Kaikki nostavat kädet pystyyn, ettei asia heille kuulu, eikä rahaa lisävahinkojen torjumiseen ole. Varmistettujen vahinkojen osalta maksetaan korvausta, mutta vain pieneltä osalta kokonaisvahingoista. Korvaussummasta vähennetään vielä 250€ :n omavastuu. Tehtyä työtä ja laitumen menetettyä arvoa ei korvata, vaikka laidun määrättiin käyttökieltoon, ettei tule ”elävä haaska” –tilannetta. Näin huonona rehuvuotena tuntuu kurjalta aloittaa talviruokinta näin aikaisin ja jättää hyvä laidunrehu pellolle karhun syötäväksi. Lisäksi tiedetään, että petojen ahdistelemat lampaat eivät tule helposti kantavaksi. Meillä koko toimeentulo tulee lampaista ja kasvatamme Suomessa ainutlaatuista babykaritsaa (verrattavissa vasikanlihaan), joten tiinehtymisongelmat  tekevät ison loven tuloihin.

Tämä on syvästi järkyttänyt sekä lampaita, että lampuria. Uskon kuitenkin että tasapaino meillä löytyy talven aikana ja teemme valmisteluja uuden laidunkauden aloittamiseksi vähän paremmin varautuneena ja viisaampana. Voipa olla, että meillä on ensi kesänä laumanvartijakoirat suojelemassa lampaita. Silloin petojen ja muidenkin on syytä välttää laitumelle menoa. Ja metsästäjäntutkinto pitää suorittaa ennen ensi suvea. Muutoin ei saa aseenkantolupaa.

Tässäpä kuvia siitä miten pörröturkkinen nalle ruokailee. Tämä saalis juoksi omilla jaloillaan vielä pari tuntia ennen kuvaamista. Ei siinä paljon tunteilla kun karhu tai jokin muu peto on päivällisellä. Alkupaloiksi se vetelee puolikuolleelta saaliltaan (lammas, poro, koira) kielen ja silmät. Ja seuraavaksi sisäelimet. Jos ruokaa on tarjolla niin itse liharuoka jätetään kypsymään ja nautitaan myöhemmin. Ja toiminta on suunnitelmallista. Tämänkin murha-paikan nalle kävi merkkaamassa muutama päivä aiemmin (pihka oli kuivunut merkatun kuusen kyljessä). Eikä sillä näyttänyt olevan mitään kiirettä poistua "rikospaikalta", sillä vieressä oli makuupaikka ja uloste.

- Hannu Korhonen -
 

(Saatua s-postia susiadressiin liittyen lokakuu 2006)

Luojan kiitos löysin adressisi netistä. Joku sentään tekee jotain. Asustelen pienellä paikkakunnalla Nousiaisissa ja sudet ovat herättäneet pelkoa täällä kovasti. Juuri tuossa kylän perheiden kanssa on puheltu mitä tässä tekemään ruvetaan. Ajateltiin juuri adressia tai jotain. Täälläpäin on puheltu kolmesta sudesta, jotka ovat liikuskelleet ihmisten pihojen lähettyvillä ja ihmiset muutenkin ovat törmäilleet näihin. Saakeli, nyt kuultiin että, Mynämäellä tässä taannoin kun etsittiin kadonnutta miestä helikopterilla, kuski kertoi nähneensä n. 30 sutta lähimetsissä. Nyt ollaan täällä sitten aivan p….jäykkänä. Itse pelkään lasteni ja koirani puolesta. 5-vuotias on tarkan syynin alla ulkona, en paljon yksin uskalla häntä sinne päästää ja koiran laitan aina ja pihalle, haukkuuhan tuo joka kerta jos jotain näkee (Saksanpaimenkoira). Vauva on nukkunut sisällä vallan. Täällä vanhemmat pelkäävät tosiaan lastensa puolesta juuri koulumatkoilta. Meiltäkin matkaa koululle yli 3 km täyttä metsätietä, melkein koko matka. Tulen tosiaan maksamaan lapsille koulukyydin itse!!!!!!!! Nyt joku raja ehdottomasti täytyy saada!!!!

Oli jo puhetta, että hommataan kopterikyyti ja käydään jumankekka iha ite kattelees kuinka paljon niitä susia oikeesti tuolla metsissä on! Raha kysymys! Voipi jäädä tekemättä...

Hienoa kun olet jaksanut ajaa asiaa ja löytänyt faktaa noin paljon. Kiitos Sinulle ja voimia.

Terveisin: Tanja

Muutama artikkeli Kuhmoisten Sanomista 2006:

(Uutisvuoksi 27.10.2006)

(Kuhmoisten Sanomat: SUDET RAJOITTAVAT METSÄSTYSTÄ)