Suomen Suurpetoyhdistys ry
Magnus Hagelstam

VALHEITA JA TERVEEN ELINYMPÄRISTÖN TUHOVIMMAA

Monikielisenä metsästäjänä, metsänhoitajana ja toista vuotta aktiivisena susipolitiikan kriitikkona olen kerännyt satakunta tietolähdettä suden suojelusta ja suden käyttäytymisestä eri puolilla maailmaa.

Minulla on seikkaperäiset selvitykset ihmislapsiin erikoistuneista susista ja niiden toimintatavasta Suomesta 1660-1881 (Antti Lappalainen), Intian Biharin osavaltion Hazibaraghin alueelta 1980-1994 (Ruotsin Tiedeakatemia), Venäjän Kirovin, Ortitijin ja Vladimirin alueelta 1944-1953 (Neuvostoliiton Tiedeakatemian Michail Pavlov) sekä Saksan Roermondin ja Krefeldin alueelta 1810-1811 (Wild und Hund 21/2004).

Kuva on kaikkialla sama: Kun metsästyspaine hellittää sudet lisääntyvät ja menettävät ihmispelkonsa, jolloin jotkut sudet erikoistuvat lapsiin. Ihmissyöjäsudet väijyvät lapsia, sieppaavat ne jopa kotiovelta tai äidin sylistä, kantavat muutaman kilometrin päähän ja syövät. Ne tulevat pian erittäin taitaviksi ja varoivaisiksi ja joskus kestää vuosia ennenjuin ne saadaan hengiltä. Samaan viittaavia, vähemmän seikkaperäisiä tietoja eri puolilta maailmaa on kymmenittäin.

Susien pelkäämättömyys Suomessa on tänä päivänä silmiinpistävä, ja se on kehittynyt muutamissa vuosissa  EUn määräämän tiukan suojelun seurauksena.

Luonnonsuojelu on kansainvälinen miljardeja pyörittävä liike. Sen suurin tulolähde on jäsenmaksut joita kerätään ammattimaisesti tehdyillä joukkoposituksilla jotka pääasiassa koostuvat hellyttävistä eläinkuvista ja epäasiallisia vetoomuksista. Sudenpentu on tälle bisnekselle korvaamaton vipu mistä johtuu sudensuojeluun sijoitettu valtava panostus EUssa ja USAssa. Toinen syy on tavoite lopetuttaa metsästys ja vapaa laiduntaminen - ihmisen tulee väistyä villin luonnon tieltä ja susi on ihanteellinen biologinen ase tähän tarkoitukseen!

Luonnonsuojelu tuottaa myös julkisia virkoja mm ympäristöministeriössä ja EUn ympäristökomissariaatissa, ja tälle luonnonsuojeluteollisuudelle uskolliset aktiivit täyttävät virat. Suomen perustuslaki, EUn perusoikeuskirja ja hyvä hallintotapa ovat näille virkamiehille vain helposti kierrettäviä ympäripyöreitä pykäliä. Heidän toimintansa ohjenuorat löytyvät vallan muualta, ja he ovatkin ajaneet läpi sen mukaista lainsäädäntöä. EUn ympäristödirektiivi ja USAn ESA, laki uhanalaisista lajeista, määräävät, että suden suojelu on ihmisten hengen, toimeentulon ja elämänlaadun yläpuolella.

EUn ympäristökomissariaatti sekä Suomen ympäristöministeriön tukemat luonnonsuojelujärjestöt  suhtautuvat vähättelevästi ja ymmärtämättömästi sudensuojelun aiheuttamiin vahinkoihin ja vaaroihin. Heidän neuvonsa ovat samat USAsta Suomeen ja Puolaan: Sulkekaa karja ja koirat susivarmojen aitojen sisään ja pelottakaa pelottomat sudet tiehensä. Että tämä onnistuu susilla yhtä huonosti kuin lokeilla he tietävät yhtä hyvin kuin kuulijansakin.

Ympäristöjärjestöt ja -viranomaiset kuittaavat suden vaarallisuuden ihmisille toteamalla, ettei tiede koskaan ole dokumentoinut terveen, villin suden hyökänneen ihmisen kimppuun. Tämä on totta sikäli, ettei ihmissyöjäsuden terveydentilasta ja villeydestä voi olla tieteellistä varmuuttaa ilman ruumiinavauspöytäkirjaa ja eläimen tarkaa elämänkertaa. Niin kauan kuin niitä ei ole, suden syyllisyyttä ei ole tieteellisesti todistettu, ja jos on, se kuitataan poikkeuksena joka vahvistaa säännön suden vaarattomuudesta. Nämä tahot eivät myöskään kaihda suoranaisten valheiden keksimistä tai levittämistä, mistä susien lapsisurmat Turun seudulla 1880-81 on valaiseva esimerkki. Vuonna 1985 emeritusprofessori, kansainvälisen luonnonsuojeluliiton susiasiantuntijaryhmän perustajajäsen Erkki Pulliainen lausui, että lasten kuolinsyy on epävarma, sen ajan kirkonkirojen tietoihin kun ei voi luottaa. Vuonna 2005 hän taas kertoi niiden olleen yksi koirasusi, jonka hän tunnustaa olevan vaarallinen päinvastoin kuin susi. Samana vuonna Turun yliopiston konservaattori Karhilahti kertoi lasten äitien vieneen lapsensa - keski-ikä 6 vuotta - metsään kuolemaan syttäen sutta. Ruotsalaisen sudensuojelijat väittävät samaa Intian Hazibaraghin satojen suden lapsiuhrien äideistä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus kirjoittaa puolestaan kalliissa oppikirjassaan niiden olleen karanneita tarhasusia josta yksi vahna ja huonohampainen ja saman tekee Luonto-Liitto kouluopetusaineistossaan. Todellisuudessa susia oli kolme. Kaksi on täytettynä ja niiden puhdasrotuisuuden ja hampaiden hyvän kunnon voi todeta Riihimäen metsästysmuseossa ja Turun St Ofofsskolanissa. Kolmannenkin puutteet ovat myöhempien aikojen keksintö.

Koska EUn ympäristödirektoraatti ja Suomen ympäristöministeriö uskollisesti toistavat nämä valheet omissa kannanotoissaan, ne ovat samanlaisia yhteiskunnallisten arvojemme pettäjiä kuin oli kommunistien haltuun luisunut Valtiollinen Poliisi sodan jälkeen.

Joka EU-maassa johon sudet levittäytyvät ja tulevat pelottomiksi sama kuvio toistuu: Ihmiset jotka joutuvat niiden kanssa tekemisiin, järkyttyvät, EU-komisariaatti ei ole ymmärtävinään syytä moiseen ja  suojelutahot mainostavat pelottelua ja aitauksia tehokkaina torjuntakeinoina sekä väittävät suden olevan vaarattoman ihmiselle.

EUn ympäistödirektiivi kieltää jopa ihmissyöjäsusien tappaminsen jos tämä "haittaa lajin suosiollisen suojelun tasoa." Direktiivi on siten räikeässä ristiriidassa EUn perusoikeuskirjan kanssa, eikä komissio huomautuksista huolimatta ei ota asiaa kuuleviin korviinsa.

On yhtä tyhjän kanssa vedota EUn ympäristökomissariaatille tai MMMn puun ja kuoren välissä räpiköiville virkamiehille ja poliiseille. Suden suojelu on kaadettava vetoamalla oikeusturvaan ja asiassa on vedottava Suomen poliittisille päätöksentekijöille, EUn ihimisoikeuskomissaarille ja EU komissariaatin puheenjohtajalle Barrosolle.

Olemme jo luisuneet tilanteeseen, jossa julkisesti tuettujen kansalaisjärjestöjen ja jopa tiedemiesten valehteleminen on maan tapa ja jossa viranomaiset pitävät kotieläimiä repivien, kotirauhaa rikkovien ja ihmistä uhkaavien susien suojelua hyväksyttävänä ja perusoikeuksien mukaisena.

EU on puutteistaan huolimatta luonteeltaan demokraattinen järjestö, joten kannattaa pitää asiasta ääntä. Vain siten voidaan välttää Intian tilannetta jossa myös lasten menettämistä suden suuhun pidetään hyväksyttävänä hintana siitä, että sutta, uljasta villikoiraa, voi ihailla lähimaastossa.