WEB-SIVUJEN

SISÄLTÖ:

Klikkaa itsesi Etusivun valikkoihin:

INFO 2006

KOLUMNI: MARKO LIND

DIA: VOITTAJA-KENNEL

KENNELIN OMISTAJA

KENNELIN SYNTY

ANNAMME NÄYTÖN

VOITTAJA-PARONITAR

VOITTAJA-PENTUEET

VIDEOT

PENNUN OSTAJALLE

MYYNTIEHDOISTA

JALOSTUKSEEN

VIDEOT

ERÄKERTOMUKSET

ERÄMUSIIKKI

TILAUKSESTA

JÄNISRESEPTIT

Nyt ei käsitellä ajokoiran asennoitumista eikä verenperintöä:

ASENNOITUMINEN

VERENPERINTÖ

KETTUKOIRAT

AJOKOIRAJALOSTUS

METSÄSTYSINTO

TREENAAMINEN

PARAS VAKUUTUS

METSÄSTYS-SEURAT

LUONNONSUOJELU

SUSIONGELMA

LINKIT

Allekirjoita susiadressi: http://www.adressit.com/susi

- susimäärän kasvattajat eivät pidä metsästäjiä asiantuntijoina

Yllä oleva valokuva ja teksti kertoo auton alle jääneestä sudesta Hyvinkäällä v.2006. Siinä käy kiistatta ilmi se tosiasia, etteivät ohikulkijat pystyneet tunnistamaan auton alle jäänyttä eläintä sudeksi. Tämä taas toisaalta herättää väkisinkin hyvin oikeutetun kysymyksen: Jos susien puolesta puhujat (vihreät) ovat näin surkeasti epäonnistuneet susitiedotuksessaan, etteivät kansalaiset erota sutta koirasta ja huomioitavaa on myöskin se, että kun susikannan koon määräytyminen perustuu susihavaintoihin, niin kuinka paljon susia todellisuudessa on maassamme? Jos kansalaiset nähtyään suden luulevat sitä koiraksi tai peräti peuraksi, niin kuinka luotettavina voimme pitää sitä, että susia todellakin maassamme olisi vain n. 200 yksilöä?

Metsästäjien riveistä on nimetty maahamme suurpetoyhdyshenkilöt, jotka tiedottavat susihavainnoista. Näitä tietoja voidaan pitää suhteellisen luotettavina. Nyt kuitenkin vihreät ovat kyseenalaistaneet metsästäjät siten, etteivät he olisi päteviä tiedottamaan susihavainnoista, vaan metsästäjien ulkopuolisen tahon, tulisi arvioida susikannan suuruus. Mutta miten se olisikaan mahdollista, jos näin hyvin kansalaisemme tuntevat suden ulkonäön sen nähdessään luullen sitä milloin koiraksi, milloin peräti peuraksi?

Vihreät eivät pidä metsästäjiä luotettavina arvioimaan saatikka säätelemään susikantaa: (Ote kirjallisista kysymyksistä / kirjalliset kysymykset kokonaisuudessaan tämän sivun alareunassa) "Riistanhoitopiirit ovat viime vuosina hyvin selvästi osoittaneet olevansa väärä taho hoitamaan ja hallinnoimaan käytännön susikannan hoitoa ja suojelua. Susia on Suomessa vähemmän kuin saimaannorppia, ja silti kaatolupia on myönnetty ja susia metsästetty kuluvana metsästyskautena ennätysmäärä." / Suden kuuluminen maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen on hallinnollinen jäänne. Olisiko aika aloittaa prosessi suden siirtämisestä ympäristöviranomaisten alaisuuteen? / aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin uhanalaisten suurpetojen kannanhoidon ja suojelun siirtämiseksi ympäristöministeriön alaisuuteen? / Lupapäätösten ehtojen noudattamista ei tällä hetkellä käytännössä valvota metsästyslain 88 §:ssä mainittujen tahojen toimesta (poliisi, tullilaitos, rajavartiolaitos ja riistanhoitoyhdistyksen nimeämät metsästyksenvartijat) eikä tosiasiassa kenenkään muunkaan toimesta. Valvonnan puuttuminen ja asenneympäristö mahdollistavat väärinkäytökset, etenkin kun päätösten täytäntöönpanosta vastaavat usein samat riistanhoitopiirien toiminnanohjaajat, jotka hakevat itse kaatolupaa ja osallistuvat suden kaatoon."
 

Jos metsästäjät eivät ole oikea taho arvioimaan susikannan kokoa maassamme, niin kuka sitten on? Kuka voi antaa luotettavaa tietoa susikannasta, jos susikannan kasvattajien mielestä metsästäjät eivät ole päteviä? Miten vihreät selittävät sen, ettei heidän susitiedotuksensa ole riittävän hyvin toiminut tai jos he väittävät että näin on, niin miten on selitettävissä kansalaistemme tietämättömyys niinkin oleellisesta asiasta kuin suden ulkonäöstä?

Jos tulevaisuus johtaa siihen, etteivät metsästäjät enää arvioi susikannan suuruutta, niin mistä tiedämme kuinka suuri susipopulaatio maassamme oikeasti on? Kuka sen määrittelee ja kuinka luotettavasti?

Jo nyt on ilmennyt sitä, ettei suurpetoyhdyshenkilöihin luoteta susikannan arvioimisen suhteen ja siksi mm. Kainuussa suurpetoyhdyshenkilöt sanoutuivat irti koko projektista susien suojelijoiden vähätellessä susikannan suuruutta vastoin suurpetoyhdyshenkilöiden antamia luotettavia tietoja. Yhdyshenkilöiden mielestä susia on reilusti enemmän kuin susien suojelijat antavat ymmärtää!

Kuinka paljon susia todellisuudessa tällä hetkellä on maassamme ja miksi vihreät tahtovat kyseenalaistaa metsästäjien osaamisen suhteessa susikannan arvioimiseen? Onko ymmärrettävissä, että susikannan kasvattajien riveistä valheellisesti levitetään harhaanjohtavaa tietoa maamme susikannan koosta tarkoituksena kasvattaa kantaa räjähdysmäisesti perustuen harhaanjohtaviin tilastoihin? Silläkin uhalla, että susi muodostaa uhkan karjaeläimille, lemmikeille sekä ihmisille!

Susikannan puolestapuhujat korostavat sitä, kuinka susien määrää pitäisi maassamme kasvattaa siksi, että luonnossa samoilija voisi kokea elämyksen suden nähdessään. Hyvinkään susiturman johdosta väkisinkin ajatuksiini nousee kysymys: Jos ei edes tiedetä suden ulkonäköä, kuinka voisi kokea positiivisen elämyksen sen metsässä nähdessään?

 Ja lopuksi mielenkiintoinen lainaus artikkelista, joka koskee Hyvinkäällä auton alle jäänyttä sutta: "Orava muistuttaa, että suurta huolenaihetta ei Uudellamaalla liikkuvista susista ole"

(oma kommenttini koskien yllä olevaa tekstiä)

- Olisihan se hyvin ikävää, jos sudet alkaisivat vaeltaa yhä suuremmissa määrin kohti Helsinkiä niiden vihreiden asuinalueille, jotka nyt ajavat susikannan räjähdysmäisen kasvun politiikkaa. Kyllä se on helppo rakastaa susia kaukaa kun näkee niitä telkkarista, mutta saattaisi ajatukset muuttua kun pihapiiriin niitä susia oikein laumoittain kerääntyisi. Toisaalta, jos kansalaiset näin heikosti tuntevat suden ulkonäön, susi menisi täysin koirasta tai peräti peurasta...

Ja sitten vielä jokin metsästäjistä ulkopuolinen taho arvioimaan susikannan suuruuden arvioimista, kun eivät edes tunne suden ulkonäköä!

(Alla selviää tarkemmin, mihin susikannan kasvattajat pyrkivät. Lue huolellisesti! )

KIRJALLINEN KYSYMYS 113/2001 vp
Suomen susikannan hoito- ja suojelupolitiikan kestävyys käytännön tasolla

Eduskunnan puhemiehelle

Viime aikojen sudenmetsästys on ollut murheellista seurattavaa. Vuoden 2000
lähes koko susikannan kasvu on tapettu muutamassa viikossa. Luvallisen
metsästyksen lisäksi on tullut esille laittomia salatappoja ja niiden yrityksiä.
Yhdestä Kuhmon luvallisesti ammutusta susinaaraasta löytyi poliisin mukaan
linnunmetsästykseen käytettyjä hauleja. Lemmenjoen kansallispuistossa ajettiin
sutta moottorikelkalla 150 kilometriä takaa, ennen kuin se saatiin kiinni ja
tapettua. Lieksan itäosan erämaissa Ruunaan luonnonsuojelualueella ja sen
tuntumassa asustellut susilauma on joutunut lippusiimajahdin kohteeksi
tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Tähän mennessä on ammuttu ainakin 21 sutta, ja susijahti jatkuu niin poronhoitoalueella kuin sen eteläpuolellakin.
Susikannan kasvattamisen sijasta nykyisen kaltainen metsästys johtaa susikannan
vähenemiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön lupapolitiikka on ollut järkevää. Ministeriön
myöntämät luvat ovat kohdistettu vahinkoja aiheuttaneisiin yksilöihin. Kuhmon
ja Kainuun susikanta olisikin kestänyt ministeriön myöntämän kuuden suden
tappamisen, ja susia olisi riittänyt myös muualle Suomeen, mikäli Kuhmon ja
Hyrynsalmen joukkoteurastuksia ei olisi tapahtunut. Susien radioseuranta on jo
osoittanut, että mikäli susia ei tapeta Kuhmossa, ne alkavat levittäytyä omin
jaloin muualle Suomeen. Vuoden 1996 luonnovarainneuvoston suurpetotyöryhmän
tavoitteiden mukaista on saada susikanta kasvamaan myös Sisä- ja Länsi-Suomessa.

Sudenmetsästys on nyt kuitenkin saamassa muotoja, joihin ministeriön tulisi
heti puuttua. Lisälupia on haussa ja käytössä ovat olleet lähes kaikki keinot,
joilla säännöksiä voidaan kiertää. Taigan ja Petruksen susilauman ampumiseen
liittyy paljon salamyhkäisyyttä. Olennaista on myös se, että kyseessä oleva
lauma ei ollut aiheuttanut minkäänlaista vahinkoa vaan koostui päinvastoin
ihmisaroista erämaasusista. Paikallisen metsäkoneyrittäjän mukaan sudet olisi
ajettu kelkoilla Hyrynsalmen puolelle. Asiasta on käynnissä poliisitutkinta.
Taigan ja Petruksen laumaa oli jahtaamassa yli 150 metsästäjää, joista eri
lähteiden arvioiden mukaan ainakin kaksi kolmasosaa oli kuhmolaisia metsästäjiä.
Sudet pyrkivät pois lippusiimasta ja poronhotoalueelta, mutta niitä vartioitiin
yötä päivää niin tiukasti, etteivät ne uskaltaneet ylittää lippusiimaa ja
poroaitaa. Taigan ja Petruksen lauma oli arka eikä aiheuttanut vahinkoja -
ihmisarkuus koitui sen kohtaloksi. Riistanhoitopiirit ovat viime vuosina hyvin selvästi osoittaneet olevansa väärä taho hoitamaan ja hallinnoimaan käytännön susikannan hoitoa ja suojelua. Susia on Suomessa vähemmän kuin saimaannorppia, ja silti kaatolupia on myönnetty ja susia metsästetty kuluvana metsästyskautena ennätysmäärä.

Suden kuuluminen maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen on hallinnollinen
jäänne. Olisiko aika aloittaa prosessi suden siirtämisestä ympäristöviranomaisten alaisuuteen? Erittäin uhanalaisena eläimenä susi ei kuulu metsästettävien vaan suojeltavien lajien joukkoon. Sutta uhkaa Suomessa ainoastaan metsästys. Suden siirtämisestä ympäristöministeriön alaisuuteen pitää laatia selvitys esim. asiantuntijatyöryhmässä.

Sudelle olisi tehtävä mitä pikimmin yksityiskohtainen kannanhoito- ja suojelusuunnitelma. Ilman sitä on todennäköistä, että ajaudutaan yhä
ristiriitaisempaan tilanteeseen. Ihmisten ja susien välinen jännitys on
lisääntynyt sitä mukaa kun susikannat ovat kasvaneet. Susitiedotukseen olisi
mitä pikimmin panostettava selvästi enemmän rahaa ja resursseja.

Laajentuvan susihysterian välttämiseksi on susikuntien alueiden väestölle
suunnattava valistusmateriaalia, joka osaltaan pystyy hälventämään susiin ja
niiden käytökseen kohdistuvia ennakkoluuloja. Haittojen ennalta ehkäisemisessä
olennaisia ovat myös konkreettiset toimet, kuten petoaitojen rakentamisohjelma

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten
esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä

a) tukeakseen luonnonvarainneuvoston suurpetotyöryhmän tavoitetta susikannan
kasvattamisesta Sisä- ja Länsi-Suomessa sekä turvatakseen Suomen susikannan
elpymisen kestävälle tasolle ja

b) muokatakseen asenneilmapiirin susivahinkojen ehkäisyä ja suden luontaista
käyttäytymistä tukevaan suuntaan sekä aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin
uhanalaisten suurpetojen kannanhoidon ja suojelun siirtämiseksi
ympäristöministeriön alaisuuteen?

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2001
Ulla Anttila /vihr
Anni Sinnemäki /vihr
Ulla Juurola /sd


KIRJALLINEN KYSYMYS 293/2006 vp
Susien pyyntilupien myöntämisen edellytykset ja valvonta

Eduskunnan puhemiehelle

Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt tänä vuonna kuusi sudenpyyntilupaa
vahinkoa aiheuttaneiden yksilöiden kaatamiseen. Pyyntilupia on myönnetty viime
vuosina noin kaksikymmentä. Tällä hetkellä rauhoitettujen susien
järjestelmällinen metsästys on Suomessa sallittu pyyntilupien perusteella.
Lupapäätöksissä ja niiden täytäntöönpanossa ei ole varmistettu, että pyynti
kohdistuu vahinkoa tuottaneisiin yksilöihin. Lupapäätöksistä ei myöskään selviä,
miten yksittäistapauksissa on selvitetty pyyntiluvan suhde suden suotuisan
suojelun tasoon Suomessa, eikä sitä, miten muita kuin kaatoon johtavia
vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi on tutkittu.

MMM:n lupapäätöksien ehdot ovat sinänsä vakiintuneet, ja ne edellyttävät, että
kaadettava yksilö on liikkunut päätöksen antamisen jälkeen talojen
pihapiireissä. Lisäksi lupaehdoissa edellytetään, että kyseinen susi on
jäljitettävissä välittömästi kyseisten käyntien jälkeen.

Kuhmoisissa kaadettiin 12.3.2006 nuorehko urossusi maa- ja
metsätalousministeriön myöntämällä poikkeusluvalla. Lupapäätös edellytti, että
kaadettu yksilö olisi liikkunut päätöksen antamisen jälkeen talojen
pihapiireissä. Tätä ei kuitenkaan Kuhmoisten tapauksessa todennettu. Lisäksi
lupaehdoissa edellytettiin, että kyseinen susi jäljitettiin välittömästi
kyseisten käyntien jälkeen. Näin ei myöskään kyseisessä tapauksessa käytännössä tapahtunut, koska kaadettu susi ei ollut yksilönä tehoseurannassa 7.-12.3.2006, vaan se valikoitui surmattavaksi sattumalta usean suden laumasta.

Lupapäätösten ehtojen noudattamista ei tällä hetkellä käytännössä valvota metsästyslain 88 §:ssä mainittujen tahojen toimesta (poliisi, tullilaitos, rajavartiolaitos ja riistanhoitoyhdistyksen nimeämät metsästyksenvartijat) eikä tosiasiassa kenenkään muunkaan toimesta. Valvonnan puuttuminen ja asenneympäristö mahdollistavat väärinkäytökset, etenkin kun päätösten täytäntöönpanosta vastaavat usein samat riistanhoitopiirien toiminnanohjaajat, jotka hakevat itse kaatolupaa ja osallistuvat suden kaatoon. Mikäli luvanhaltija ei noudata lupaehtoja, siitä ei ole käytännössä seurannut mitään oikeusvaikutuksia. Käytännössä luvanhaltija on siis voinut ampua suden kuin suden saamatta rangaistusta, vaikka lupaehtoja ei selkeästi ole noudatettu tai vaikka lupa olisi myönnetty täysin eri susiyksilön tappamiseen.

MMM:n laatiman Suomen susikannan hoitosuunnitelman mukaan sudenpyyntiin
liittyvässä poikkeuslupaharkinnassa otetaan aina huomioon luontodirektiivin
velvoitteet. Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut Suomen valtiota vastaan kanteen, jossa katsotaan, että Suomen valtio ei noudata luontodirektiiviä, jonka mukaan susi kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin. Suden tappaminen on direktiivin mukaan sallittua vain, jos tappaminen ei vaaranna lajin suotuisan suojelun tasoa (muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole) ja jos tietty yksilö on esimerkiksi aiheuttanut erityisen merkittävää vahinkoa. Komissio esittää myös lausunnossaan, että susien pyyntilupia myönnetään Suomessa säännöllisesti ilman, että asianmukaisesti todennettua yhteyttä erityisen merkittävää vahinkoa
aiheuttaviin yksilöihin on todennettu, ja siten susien metsästys on Suomessa
sallittua laajuudessa, joka ylittää direktiivin 92/43/ETY 16 artiklan 1
kohdassa vahvistetut edellytykset. Kanne on tällä hetkellä kirjallisessa
valmistelussa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten
esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:

Miten sudenpyyntiä koskevassa lupaharkinnassa arvioidaan yksittäistapauksissa
susien suotuisan suojelun tason säilyminen ja selvitetään, ettei suden
kaatamiselle ole olemassa vaihtoehtoisia toimintatapoja,

kuinka ministeriön suden kaatolupapäätösten ehtojen valvontaa aiotaan
käytännössä tehostaa ja miten varmistetaan se, että pyynti kohdistuu EU:n
edellyttämällä tavalla ainoastaan vahinkoa tuottaneeseen yksilöön ja erityisen
merkittävien vahinkojen estämiseen ja

mihin toimenpiteisiin ministeriö aikoo ryhtyä, että lupaehtojen noudattamatta
jättämisen oikeudellisia seuraamuksia ja rangaistavuutta tullaan lisäämään?

Helsingissä 11 päivänä huhtikuuta 2006

Heidi Hautala /vihr
Erkki Pulliainen /vihr
Kirsi Ojansuu /vihr
Janina Andersson /vihr
Tuija Brax /vihr
Anni Sinnemäki /vihr
Osmo Soininvaara /vihr
Oras Tynkkynen /vihr