2004-2008
Imatran KD:n ensimmäinen Varavaltuutettu / Imatran sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen
SISÄLTÖ
(v.2004-2008)
(valtapuolueet ja tilanne)
(Sanoma-lehdet ja keskustelualueet internetissä)
Ohje Työttömyystoimistolle ja Kelalle: EI HERROINA HALLITEN!
Työttömyystoimiston ja Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on koskien jokaisen yksilön oikeutta; työntekoa, pyrkiä olemaan osallinen yhteiskunnallisessa prosessissa ja taata jokaiselle yksilölle työn tekemisen mahdollisuus. Edellä mainitut "laitokset" ovat siis yhteiskunnassamme vain palvellakseen yksilöiden oikeuksia, ei polkeakseen niitä vielä alemmas. Kuitenkin valitettavasti tässä tehtävässään edellä mainitut laitokset ovat pääsääntöisesti surkeasti epäonnistuneet. Sen huomaa jokainen täysijärkinen mikäli paneutuu maamme työttömyystilastoihin…
Epäonnistuttuaan tässä palvelutehtävässään kansaneläkelaitos sekä työttömyystoimisto pyrkivät siirtämään vastuunsa valtiolle, tässä tapauksessa maamme ylimmille päätöksentekijöille. Kukaan yksilö ei heidän mielestään heidän organisaatiossaan ole vastuussa, vaan ikävän tilanteen tullen he vetäytyvät erilaisten "päätöksenteko-elinten" suojaan. He väittävät vain noudattavansa annettuja ohjeita ja täten tyypilliseen tapaansa pakenevat vastuutaan vaikka toisaalta samanaikaisesti vaativat työnhakijoita suoriutumaan työnhaustaan sekä työpaikkansa ylläpitämisestä, mikäli yksilöllä sellainen on, täydellisesti. Siis yksinkertaistettuna; he kieltävät todellisuuden ja vastuunsa itse "reputtaessaan" vaatien kuitenkin samanaikaisesti yksilöltä, joka taistelee perustuslaillisesta oikeudestaan työntekoon lähes teräsmiesmäistä suoritusta. Todellista kaksinaismoralismia joka sisältää suoranaisen valehtelun puhumattakaan vastuun kantamisen laiminlyönnistä…
Työttömyys- toimisto ei nauti kansalaisten suosiota sillä vain poikkeustapauksissa se oikeasti pystyy järjestämään ylipäätänsä kenellekään töitä joista olisi hyötyä työnhakijalle itselleen. Sitä vastoin edellä mainittu organisaatio kylmästi ja lähes tyrannimaisesti vie valitettavan usein viimeisetkin oikeudet työnhakijalta vaatien lippuja ja lappuja koskien työnsaantia lähes mielivaltaisesti vaikkei organisaationa itsekään tiedä mihin niitä tarvitsee. Sen sijaan, että yksilö asioidessaan työttömyystoimistossa löytäisi töitä, hänen energiansa meneekin edellä mainittujen lippujen ja lappujen hankkimiseen puhumattakaan siitä, että usko työnsaantiin edellä mainitun organisaation kautta kasvaisi. Tämä on todellisuutta joka olisi hyvin helppo todistaa jos järjestäisimme työttömyystoimistossa työnhakijoiden keskuudessa kyselyn edellä mainituista asioista. Reilusti suurin osa työnhakijoista pitää työttömyystoimistoa ja kansaneläkelaitosta vain tyranneina, jotka pyrkivät Herroina hallitsemaan ja viemään viimeisetkin mahdollisuudet yksilöltä elää mielekästä, työntäyteistä elämää…
"Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan", sanoo vanha sananlasku, eikä ole siis ollenkaan ihme, että työnhakijat eivät arvosta edellä mainittuja laitoksia niiden kylmyyden ja kyynisyyden tähden! Jos yksilö kokee joutuneensa väärin tehtyjen päätösten uhriksi työttömyystoimiston tai kansaneläkelaitoksen taholta, niin hänelle vain kylmästi ilmoitetaan valituksen tekomahdollisuudestaan eikä hänen asiaansa löydy minkäänlaista sympatiaa saatikka empatiaa. Samalla uhrilta pimitetään myöskin päätöksenteossa vastuussa olleiden henkilöiden tiedot ja jos hän nämä jollakin tavalla onnistuukin saamaan, ei päätöksen tekijät tahdo ottaa vastuuta päätöksistään henkilökohtaisesti vaan pakenevat pykälien ja ohjesääntöjen taakse, joista uhrilla ei valitettavan usein ole itsellä mitään tietoa ja täten hän jää täysin yksin työttömyytensä kanssa. Tämä taas puolestaan tarkoittaa jälleen kerran jo työnhakijalle tutuksi tullutta toimintatapaa; kaikenlaisten lippujen ja lappujen täyttämistä ja täten työttömyys jatkuu, koska eihän hänellä yksinkertaisesti aika riitä enää todelliseen työnhakuun…
Yhdessä asiassa työttömyystoimistoa ja kansaneläkelaitosta koskien työnhakua voidaan onnitella; omalla toiminnallaan he todellakin ovat saaneet aktiivisuutta kansalaisten keskuudessa hakea yksilötasolla töitä omatoimisesti, sillä hyvin harva tahtoo olla missään tekemisissä edellä mainittujen laitosten kanssa yksinkertaisesti siitä syystä, että työttömällä on ongelmia jo riittävästi eikä tahdota edellä mainittujen laitosten järjestävän niitä lisää…
Lopuksi:
Kansaneläkelaitos sekä Työttömyystoimisto organisaationa muodostuu yksilöistä, joiden tulisi opetella ottamaan vastuunsa myöskin yksilöinä! Vastuun pakeneminen silloin, kun ollaan heidän toimestaan tehty vääriä päätöksiä lisää vain kansalaisten negatiivista suhtautumista edellä mainittuihin laitoksiin eivätkä ne täten palvele siinä prosessissa mitä varten ne maahamme on luotu! Edellä mainitut laitokset ovat palvelulaitoksia ja siksi henkilökunnan tulisi päästä irti ylimielisestä käytöksestään työnhakijoita kohtaan. Vain täten saadaan aikaiseksi hedelmällinen yhteistyö yksilön ja edellä mainittujen organisaatioiden välillä joka on tehokas ase työttömyyttä vastaan, jos sitä vain edellä mainituin perustein käytetään…
Marko Lind v. 2004